torstai 28. toukokuuta 2015

Päihde- ja mielenterveystyön oppisopimuskoulutus - Miten yhdistää käytännön osaaminen teoreettiseen tietoon



Yhdistyksen työntekijät Leif Berg ja Sauli Suominen ovat osallistuneet Helsingin yliopiston SSKH yksikön ja Tampereen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulujen toteuttamaan 60 opintoviikon päihde- ja mielenterveystyön oppisopimuskoulutukseen, nk. PÄMI-koulutukseen sekä ryhmänvetäjinä että kouluttajina. Nyt keväällä 2015 päättyvä koulutus oli jo sarjassaan toinen. Koulutettavia oli yhteensä 30. Puolet osallistujista oli Helsingistä ja toinen puoli Tampereen alueelta. 

Koulutus sai osallistujilta hyvät palautteet. Ilman yhdistyksen työntekijöitä palaute ei olisi ollut näin myönteistä. Tämä näkyy selvästi koulutettavien palautteissa. Tässä blogissa pohdimme käytännön osaamisen ja teoreettisen tiedon yhdistämistä, joka erityisesti Suomessa vaikuttaa olevan vaikeaa.

Akateemisia oppilaitoksia on kritisoitu erityisesti siitä, että ne eivät useinkaan onnistu muovaamaan teoriatiedosta oppilaan käytännön osaamista vahvistavaa taitoa. Syyn on arveltu johtuvan siitä, että kaikki oppilaitokset lähinnä uusivat omaa osaamistaan, siis kriittiseen tutkimukseen suuntautuvaa perinnettä. Ammattikorkeakouluilla lienee myös vahva intressi tähän suuntaan. Tarkoituksena on yliopistomaailmalle osoittaa, että tutkimus on hallussa ja sitä kehitetään koko ajan eteenpäin.

Ammattikorkeakoulujen englanninkielisestä lyhenteestä voisi kuitenkin saada kuvan hyvinkin käytännön läheisestä osaamisen korostamisesta. Nimihän korostaa tiedon ja tieteen sovellettavuutta ja käytäntöä. Pohjoismaista erityisesti Suomessa suuntautuminen tieteeseen ja tutkimukseen on opetuksessa vahvaa. 

Samaan aikaan jokainen tietää, ettei mikään paremmin palvele käytännön osaamista kuin hyvä teoria. Miksi kuitenkin usein on niin, että käytännön tiedon osaamista ei Suomessa kuitenkaan oikein osata arvostaa? Opiskelijoiden eteen voidaan marssittaa luennoitsija, joka ikään kuin kaataa opetuksensa oppilaiden niskaan ilman kysymystä mitä tieto tarkoittaa juuri näiden koulutettavien asiakastyötä ajatellen.

Suomessa jakaannutaan suhteellisen varhaisessa vaiheessa joko teoriatyöhön tai käytännön työhön. Päinvastaisista yrityksistä huolimatta näitä kahden tien kulkijoita on Suomessa suhteellisen vähän. Opit siis joko kriittiseksi tutkijaksi tai käytännön työn tekijäksi. 

Annettujen palautteiden perusteella onnistuimme yhdistämään teoriatiedon siihen käytäntöön, jonka koulutettavat nostivat pöydälle. Opiskelijoissa syntyi tunnistamisen tunne.  ”Juuri tätä olen minäkin työssäni pohtinut”, näytti olevan monen ajatuksena. Omien työssä havaittujen pulmien tunnistaminen, nimeäminen ja pohtiminen johtavat yksinäisyydestä ja eristäytymisestä vapautumiseen. Tämä puolestaan johtaa voimaatumiseen ja uusien työkäytäntöjen vahvistumiseen. Juuri tästä syystä lähipäivien ensimmäistä teoriapäivää seuraava prosessointipäivä oli erityisen arvostettu. 

Teoriaosaamisen arvostaminen ei maassamme aina tarkoita samaa kuin laajapohjainen monialaisen teoreettisen tiedon yhdistämisen taitamista.  Tärkeällä sijalla voi esimerkiksi olla lääkkeiden ja niiden vaikutuksen osaaminen, ei yhä tärkeämmälle sijalla nouseva lääkehoitoa koskeva kriittinen tieto. Potilaan hoito voi vahvasti perustua yksilökohtaisen työn korostamiseen, vaikka perheen ja verkoston huomioiminen on keskeisellä sijalla myös kansallisissa asiakirjoissa. Etusija voi olla myös diagnoosien ja oireiden tunnistamisessa, vaikka psykiatriset diagnoosit ja myös päihdediagnoosit ovat yhä selvemmin osoittautumassa vain yhdeksi tavaksi ymmärtää poikkeavuuksia. 

Me yhdistyksen työntekijät ymmärsimme oman kouluttajaroolimme seuraavasti: Emme ole vain kriitikkoja tai vastarannan kiiskiä. Tavoitteemme on osoittaa, että poikkeavuutta voidaan ymmärtää hyvin eri tavoin ja ettei ainoata oikeaa tietoa ole olemassa. Juuri tämä antoi osallistujille mahdollisuuden vahvistaa omaa näkemystään ja osaamistaan. Näin ainakin uskomme. 

Sauli Suominen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti