1.
Meidät
nuoret tulee kohdata ihmisinä, ei diagnooseina
Mun
hyvä ystävä jonotti psykiatrille pääsyä usean viikon ajan. Kun hän sitten pääsi
puhumaan, niin keskustelu alkoi psykiatrin puolelta sanoin ”noniin, sulla on
masennus”. Toivoisin, että voisin sanoa tän olevan yksittäinen tapaus, joka ei
koskaan toistu. Epäilen kuitenkin, että niin ei ole.
Jokainen
nuori haluaa tulla kohdatuksi omana itsenään. Mä haluan, että mut nähdään
sellaisena kuin mä oon. Se merkitsee mulle tosi paljon, ja tiedän että niin
merkitsee muillekin nuorille. Erityisen tärkeää on, että kun nuori menee
hakemaan apua, hänet nähdään omana itsenään. Oman itsensä tuntee tärkeäksi kun
sulta kysytään että kuka sä oot ja miten menee. Sellanen on aitoa ja auttavaa
kohtaamista.
2.
Kaikki
nuoret tulee kohdata
Mielenterveyspalveluiden
piiriin kuuluu vain tietty osa nuorista. Ne nuoret, joilla ei ole diagnoosia
mielen sairaudesta, tai elämässään huomattua riskitekijää, saattavat jäädä kokonaan
kohtaamatta, vaikka he voisivat huonosti ja kaipaisivat apua.
Konkreettinen
tapa kohdata useampia nuoria on erilaisten ryhmien järjestäminen nuorille.
Toivon, että mahdollisimman monella nuorella olisi mahdollisuus elämän
mullistusten aikana käydä ryhmässä, työpajassa tai muussa vastaavassa, jossa
elämän ylä- ja alamäkia oppisi käsittelemään esimerkiksi taiteen ja liikkeen
avulla.
3.
Mielenterveydestä
ja –sairaudesta pitää tehdä arkinen asia
Nuoret
eivät puhu nuorten mielenterveydestä. Se on asia, josta ei kehdata sanoa
ääneen, siihen liittyy häpeää ja salailua. Nuorten kanssa toimivien
ammattilaisten on helppoa puhua nuorten mielenterveydestä. Keskustelu lähtee
usein teille, jotka ovat kaukana meidän arkisesta elämästä. Mielenterveydestä pitää tehdä arkinen ja tavallinen asia. Asioista
täytyy puhua niiden oikeilla nimillä, kauhistelematta tai kaunistelematta.
Avoimuus lisää avoimuutta ja toivon sydämeni pohjasta, että jonain päivänä
minä, sinä, tai kukaan muukaan nuori, ei häpeäisi sanoa, että hei, mä voin
huonosti.
Ryhmä/työpajatoiminnan
haasteena on ennakkoasenteet ja häpeä, ajatus siitä, että en mä kehtaa mennä
tollaseen mukaan. Siksi kaikkien nuorien kohtaaminen ja mielenterveyden tekeminen
arkiseksi asiaksi kulkevat käsi kädessä. Kun häpeä ja salailu vähenee, kaikki
nuoret on helpompi tavoittaa ja kohdata.
Nuoret ja
nuorten hyvinvointi on äärettömän tärkeä asia yhteiskunnalle. Vaikka mä kuinka
haluaisin, en voi muuttaa asioita sormia napsauttamalla. Aion kuitenkin tehdä
näiden kolmen muutokseen eteen kaiken sen, minkä voin.
Noora Rytilä,
17
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti