Sanoista tekoihin

”Isä, miksi olet väsynyt? Mitä lapsi voi tehdä, jos kotona on vaikeaa? Äiti, miksi olet niin vihainen kun olet väsynyt?”

Tämän kaltaisia kysymyksiä lapset esittävät vanhemmilleen järjestämällämme perhekurssilla sekä Vertti – vertaisryhmässä. Sekä perhekurssi että Vertti – ryhmä on tarkoitettu perheille tilanteessa, kun vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia ja perheessä on kouluikäisiä lapsia. Perhekurssi- ja Vertti – vertaisryhmätyöskentelyssä koskettavimpia tilanteita ovat kyselytunnit, jotka järjestetään yleensä loppuvaiheessa työskentelyä. Kyselytunnilla olemme yhdessä vanhempien kanssa vastaamassa lasten oman ryhmäprosessin aikana esiinnousseisiin kysymyksiin. Vanhemmat ovat yhdessä ohjaajien kanssa miettineet, mikä on tarkoituksenmukainen ja riittävä vastaus kuhunkin kysymykseen. Usein vanhemmat ja työntekijät ovat liikuttuneita, yllättyneitäkin lasten esittämistä kysymyksistä. Kyselytunnilla lapset ovat intensiivisen kiinnostuneita vanhempien vastauksista ja tilanteeseen liittyvästä keskustelusta. Yksi kyselytunti ei riitä, tavoitteena onkin antaa vanhemmille välineitä keskustella lastensa kanssa myös vaikeista asioista ja rohkaista lapsia puhumaan, ottamaan mieltään askarruttavia kysymyksiä esille myös kotiin palattua. Kyselytunti toimii parhaimmillaan keskustelun avauksena, tilanteena, jossa perheellä on mahdollisuus oppia omaa tapaansa käsitellä vaikeitakin teemoja, joita vanhemman sairauteen usein liittyy.

Perjantaina 9.10. vietetään valtakunnallista mielenterveysomaisten päivää. Päivän teemana ovat lapset ja nuoret teemalla ”Mieletön mahdollisuus on nyt.” FinFami - Uusimaa on jo vuosia omassa toiminnassaan halunnut nostaa esille lapsiomaisten huomioimisen. Valitettavan usein vanhemmat kokevat jäävänsä vähälle tuelle kysymystensä, sekä syyllisyyden- ja riittämättömyydentunteensa kanssa. Miten tukea lasta kun omat voimavarat ovat koetuksella?

Huolestuneena ja hieman turhautuneenakin olen seurannut hallitusohjelman säästölinjauksia, jotka kohdistuvat lapsiperheisiin. Näitä ovat mm. suunnitelmat päivähoito-oikeuden rajaamisesta, päivähoidon ryhmäkokojen suurentamisesta sekä koulutukseen suunnitellut säästöt. 1990 -luvun laman aikana monet leikkaukset kohdistuivat nimenomaan lapsiin ja lapsiperheisiin. Vaikka peruutuspeiliin katsominen ei lähtökohtaisesti ole tarkoituksenmukaista eikä välttämättä vie asioita eteenpäin, tässä yhteydessä olisi toivottavaa, että palauttamalla mieleen esim. 1990 – luvun laman vaikutuksia, ymmärrettäisiin, mitä ei ainakaan kannata tehdä. Samojen virheiden toistaminen ei ole järkevää eikä taloudellista. Lastenpsykiatri Tytti Solantaus otti mielipidekirjoituksessaan ”Lapsille kuuluu lapsuus myös talouskriisissä” kantaa jo nykyisen talouskriisin alkuvaiheessa alkuvuodesta 2009: ”Päättäjillä on ratkaiseva merkitys. Huolehtimalla päivähoidosta ja koulusta luodaan pohja työntekijöiden ja vanhempien mahdollisuuksille tukea lapsia. Päivähoidon ja koulun työ perustuu läsnä olevaan aikuisuuteen, eikä siitä voida tinkiä. Yhteisöllisyydestä on puhuttu paljon, nyt on aika toimia.”

FInFami - Uusimaan lapsiperhetyössä pyritään tukemaan vanhemmuutta ja perheiden tilannetta. Usein psyykkisesti oireileva vanhempi on huolissaan omasta jaksamisestaan mutta ennen kaikkea lastensa pärjäämisestä. Psyykkinen sairaus ei tee vanhemmasta huonoa vanhempaa, joskus tilanne saattaa sairauden ja muiden kuormittavien tekijöiden, mukaan luettuna taloudelliset vaikeudet, muodostua ylivoimaiseksi. Tutkimuksissa on todettu, että tilanteessa, jossa vanhemmuutta kuormittaa esimerkiksi vanhemman psyykkinen sairaus, myös lasten riski sairastua psyykkisesti on kohonnut. Olennainen ja tärkeämpi on kuitenkin tieto siitä, että tukemalla lasten hyvää kehitystä ja vanhemmuutta voidaan ongelmia ennaltaehkäistä. Kodin lisäksi lapselle tärkeitä kehitysympäristöjä ovat mm. päiväkoti ja koulu. Sen vuoksi näissä kehitysympäristöissä toteutuva vuorovaikutus ja toiminta ovat parhaimmillaan tukemassa lapsen kehitystä silloinkin kun kotona on vaikeaa. Myös vanhemmat tarvitsevat tukea muilta aikuisilta, lähiverkostoltaan, päiväkodin työntekijöiltä, opettajilta - eivät syyllistämistä tai häpeän vahvistamista - nämä tunteet kun ovat mielenterveyden pulmista kärsiville vanhemmille valitettavan tuttuja ja kovin kuormittavia. Parhaimmillaan yhteistyö muiden kasvattajien kanssa on tukemassa vanhemmuutta ja ennaltaehkäisemässä lasten ongelmia. Usein ratkaisut ovat lähempänä kuin aavistammekaan.

Ennaltaehkäisyn taloudellisenkin hyödyn ymmärtävät kaikki, myös päättäjät. Siksi on vaikea ymmärtää riskien kasvattamista taloudellisin perustein. Eihän jätetä perheitä oman onnensa (tai onnettomuutensa) nojaan? Voitaisiinko jo vihdoin siirtyä sanoista tekoihin?

Olli Rauhala

lapsiperhetyöntekijä

Omaisten tuki ja neuvonta

FinFami – Uusimaa ry